Suhdannevaihtelu tarkoittaa talouden kasvun vaihtelua sen pitkän aikavälin trendistä parempaan tai huonompaan.
Kun talouden kasvu muuttuu suuntaan tai toiseen sitä pitkään hallinneesta trendistä, puhutaan suhdannevaihtelusta. Suhdannevaihtelua mitataan yleensä reaalisella bruttokansantuotteella ja suhdanteiden vaihtelua tapahtuu yleensä muutaman vuoden välein. Vaihtelu jaetaan neljään eri osaan;
noususuhdanne,
korkeasuhdanne,
laskusuhdanne sekä
matalasuhdanne. Pitkittynyttä, muutaman vuosineljänneksen kestävää matalasuhdannetta kutsutaan taantumaksi ja syvä sekä pitkittynyt taantuma johtaa lamaan.
Hallinta
Talouden suhdannevaihtelut olisi hyvä pitää tasaisina esimerkiksi työllisyyden ja yritysten kannattavuuden turvaamiseksi, sillä talouden matalasuhdanne aiheuttaa ongelmia varsinkin työttömiksi jääville ihmisille. Suhdannevaihtelujen torjuminen onkin yksi hallituksen harjoittaman talous- tai finanssipolittiikan tärkeimmistä tehtävistä talouskasvun edistämisen ohella.
Tämä hankala ilmiö edellyttää toimien vaikutusten arviointia kaikilla talouden sektoreilla. Lyhyellä aikavälillä (alle viisi vuotta) korostetaan suhdanteiden tasoittamisen ja talouden elvyttämisen tärkeyttä. Tämä tapahtuu lisäämällä valtion menoja ja investointeja tai alentamalla verotusta. Pitkällä aikavälillä (yli viisi vuotta) on painopiste talouskasvun edistämisessä, joka tapahtuu mm. panostamalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen, alentamalla työn verotusta sekä edistämällä yritystoiminnan edellytyksiä (vähentämällä byrokratiaa).
Pörssi
Talouden tilaa ja sen kehittymistä voidaan ennakoivasti tutkia pörssikurssien avulla. Vaikka yleisenä sääntönä pidetään puolen vuoden ennakointia, on jopa vuoden ennakointi kursseista mahdollista. Kurssien laskua muutaman viikon ajalla voidaan pitää merkkinä kurssitason laskemisesta ja kurssien kohoamista lyhyellä aikavälillä pidetään merkkinä pitkäaikaisesta noususta. Osakemarkkinoiden katsotaan siis ennakoivan talouden kehitystä tulevaisuudessa.