Käyttöomaisuus tarkoittaa arvoa, joka on hankittu tuottamaan tuottoa useampana kuin yhtenä tilikautena.
Käyttöomaisuudella tarkoitetaan
varoja, joita useamman vuoden toimineella yrityksellä on.
Se voi olla yksinkertaisia asioita kuten yrityksen ostama kone jonka voi myydä eteenpäin vuosienkin päästä tai monimutkaisempia varoja joita on vaikeampi osoittaa. Esimerkki sellaisesta hyödykkeestä voi olla patentti, jonka kehittäminen on maksanut ja joka voidaan tulevaisuudessa myydä eteenpäin.
Jotta eri varat voitaisiin pitää erillään jaetaan käyttöomaisuus usein aineellisiin (joita voidaan käsitellä konkreettisesti), aineettomiin (joita on vaikea määritellä) sekä rahoitusvaroihin.
Tärkeää ottaa huomioon
Se mitä käyttöomaisuudella tarkoitetaan vaihtelee eri yrityksien välillä.
Jos yritys esimerkiksi myy kopiokoneita ovat nämä yritykselle osa varastoa ja siten
vaihto-omaisuutta. Koska yritys itse ei tule käyttämään koneita käsitellään ne varastovaroina /
kuluina pikemmin kuin käyttöomaisuutena.
Yritykselle joka ostaa kopiokoneen voi se olla käyttöomaisuutta, olettaen että kone on käyttökelpoinen monta vuotta eteenpäin. Tässä tapauksessa jopa koneen hinnalla on väliä, halpa kone voidaan kirjata kuluihin heti eikä näin ollen lasketa hyödykkeeksi mutta kalliimpi kone pitkällä eliniällä käsitellään
hyödykkeenä jonka sisäänostohinta jaetaan usealle vuodelle.
Käyttöomaisuuden kirjaaminen
Kun ostoja käsitellään käyttöomaisuutena ei ostohetkellä tule kuluja. Sen sijaan koko arvo kirjataan taseisiin varallisuuspuolelle.
Sen jälkeen hyödykkeen
poistot kirjataan kuukausittain tai vuosittain niin, että kulut jaetaan tasan sille ajalle milloin omaisuutta voidaan yrityksen toiminnassa käyttää.
Kun koko hyödyke on poistettu ei taseessa ole enää mitään arvoa jäljellä vaan koko arvo on silloin kirjattu yrityksen kuluihin.
Rahoitusvaroja ei yleensä käsitellä normaaleilla poistosäännöillä koska rahoitussijoitus ei välttämättä menetä arvoaan ajan mukana.
Käyttöomaisuus englanniksi:
Fixed assets